Perjantai.

                           

Jiihaa, selvittiin kuin selvittiinkin perjantaihin tällä viikolla. Ja vielä suht selväjärkisinä. Meillä on ollu tosi touhuntäyteinen viikko. Tiistaina kun aamulla lähdettiin kotoa ennen kahdeksaa niin oltiin illalla kotona vasta vaille puoli seitsemän. Keskiviikkona olikin pojan harkkailta. Noina iltoina ei keretty kyllä muuta kuin vaihtaa univaatteet, ottaa iltapalaa ja lukea iltasatu ennen nukkumaanmenoa. Eilen oltiin kotona koko iltapäivä ja saatiin kavereita meille leikkimään.  

Tänä aamuna herättiin ennen kellon soittoa jo kuuden aikaan. Alkaa kyllä itellä väsymys taas painaa koska jostain syystä en oo tällä viikolla saanu nukutuks kunnolla ja yöt on ollu aika rikkonaisia kun oon heräilly vähän väliä. Silmäpussit loistaa läsnäolollaan mutta se nyt kait kuuluu lookkiin 😉 Pitää yrittää viikonloppuna nukkua univelkaa pois. 

                                  

Tällaisina viikkoina kun on enemmän sovittuja menoja ja saa tosissaan sumplia aikatauluja että on ajoissa paikalla niin toivois sen puolison olevan paikalla jakamassa menoja. Kyllähän niistä aina selvitään mutta ei voi kieltää etteikö olis helpompaa jos saisi apua. 
Yhtenä päivänä kun hain tyttöjä hoidosta niin meitä oli kolme vanhempaa eteisessä lapsia pukemassa. Muilla oli kaksi lasta, miulla kaikki kolme siinä paikalla. Toinen vanhemmista tokaisi siinä hässäkässä että "Huh huh, onneksi ei oo kolmatta koska ei tästä muuten selviäisi!" Meinasi alkaa naurattamaan ja teki mieli sanoa että kyllä sitä selviää jos vaan on tahtoa! Tosin täytyy muistaa että jokaisella on voimavarat erilaiset ja jokainen kokee asiat eri tavalla. 

Mie jatkan kahvin juomista samalla kun lapset touhuaa hetken omiaan ennenkuin lähdetään perjantain menoille. Sitten onkin jo viikonloppu. Ihanaa!

*anna*