Leikki.

                                   

Mietin aina välillä että oonko jotenkin erilainen ja outo äiti kun en istu iltoja lastenhuoneen lattialla ja leiki barbeilla tai pikkuautoilla. En joka päivä pelaa lasten kanssa pelejä tai väritä värityskirjoja. Tätä kaikkea toki joskus teen. Pikku legoilla rakennellaan yhdessä tai väritetään tai pelataan pelejä. Mutta varsinaisiin leikkeihin en osallistu. Tiedän vanhempia jotka viettää paljonkin aikaa leikkien lasten kanssa ja kaikki illat kuluu istuen lastenhuoneen lattialla ja ajellen pikkuautoilla tms. Ihan okei sekin. Tyylinsä kullakin, vai?

Mie ennemmin koen miun roolin leikeissä niin että ohjaan tarvittaessa leikkejä alkuun tai autan leikin rakentamisessa tai jossain missä aikuista tarvitaan. Voin omien hommien ohessa hyvinkin hörpätä kupillisen lasten keittämää leikkikahvia, se maistuu aina yhtä hyvälle. Voin istua tai pötkötellä lähistöllä tehden vaikka ristikkoa tai lukea lehteä mutta en leiki.

Haluan että lapset oppii käyttämään omaa mielikuvitustaan leikkeihin ja kehittämään itse niitä. Ei niin että aikuinen ohjaa leikkiä ja leikkii aina mukana. Tää siis miun näkemys. 

                               

Näinpä meillä on mahdollistunut aina se että saan hyvin tehtyä kotitöitä ym samalla kun lapset leikkii/touhuaa omiaan. On usein ihana kuunnella touhujen lomassa lasten leikkejä ja esim. kotileikkiä missä roolit on aina selkeät ja miten meidän aikuisten asiat niissä leikeissä aina kuuluu. Joskus kyllä ihan kauhistuttaa kun tajuaa miten tarkkana pienet korvat aina onkaan kaikille asioille. 
Mutta varmaan näissäkin asioissa tyylejä on yhtä monta kuin on vanhempiakin. Jokainen löytää sen oman parhaan tavan toimia perheenä. 

Meillä täällä ollaan herätty hyvillä fiiliksin keskiviikko aamuun. Aamupalat on nautittu ja piirustushommat on käynnissä vielä ennen päiväkotiin/kouluun lähtöä. Illalla meillä on tiedossa kiekkokoulun harkat. Ja hei, enää yksi yö ja isimies aloittaa pidennetyn viikonlopun! Ai että täällä odotellaan sitä ❤

*anna*