Kun lapsi joutuu leikkaukseen.

                               


Meiän kolme vuotiaalla on ollu syntymästä asti korvissa semmoset pienet reiät. Siinä kohdassa ylhäällä missä korva kiinnittyy päähän. Aikanaan niistä kyselin kun ne kovasti mieltä kummastutti mutta sain vastauksen että ne on vaan semmoset reiät. En oo osannu koskaan pelätä tai ajatella niistä mitään koska ei niistä oo sen kummemmin mitään meille kerrottu.

Kuukausi sitten tyttö alkoi valitella toisen korvan reiän kohtaa ja huomasin että se punotti aika pahasti ja oli turvonnu. Tyttö sanoi kaatuneensa päiväkodissa ja samalla lyöneensä sen kohdan sängyn laitaan. Asia kuulosti järkevältä ja tästä myös päiväkodissa juttelin. Siinä kun yhdessä tuota tytön korvaa katseltiin niin ryhmän aikuinen sanoi että "Ai, hänellä on noi fistelit korvissa."
Siis täh? Mitkä? Ekaa kertaa ikinä koskaan sain kuulla nimen noille rei'ille ja kuulla niistä enemmän. En lääkäriltä vaan päiväkodin lastentarhanopettajalta. Aika koomista! Ja surullista. Samalla sain kuulla että joskus ne tarvitsee leikkaushoitoa. 

                                 



Aikaa kului tästä vielä viikko ja korvan tilanne vain paheni ja miehen kanssa todettiin että parempi käydä lääkärissä jos korvassa on iskun takia vaikka sattunut suurempikin vahinko. Perus lääkärikäynti muuttuikin reissuksi korvapolille ja saatiin kuulla että se pitää leikata samantien. Ja kyseessä siis tosiaan on preaurikulaarinen ontelo. 
Päiväkodissa sattunut isku korvaan oli aiheuttanu tulehduksen ja se esti leikkauksen sillä kertaa. Saatiin antibiootit jolla hoidettiin tulehdus pois. Siitä viikon päästä oli kontrollikäynti korvapolilla ja saatiin kuulla että tulehdus oli poissa ja tyttö laitettiin leikkausjonoon jotta tuo ontelo saadaan korjattua ja tulehdus ei uusi. Meille sanottiin että leikkausaika tulee varmaan kuukauden päästä. Olisi siis aikaa sulatella asiaa.

                           


Kävi kuitenkin niin että leikkausaika tuli seuraavalla viikolla jo ja nyt on enää viisi yötä tuohon hetkeen. Ensi viikon tiistaina on tuo päivä jota pelkään todella paljon. Ymmärrän että kyseessä on aika rutiinihomma mutta riskit on aina olemassa. Harmittaa kun lapsi joutuu kärsimään tuommoisen asian. Itkettää ajatuskin siitä että lapsi nukutetaan. Huolettaa että meneehän kaikki hyvin. En tiiä miten ihmeessä selviän tuosta aamusta täysjärkisenä. Ahdistavaa. Lisää unettomia öitä on varmasti tiedossa ennen tuota päivää. 

*anna*

Kommentit

Suositut tekstit