Influenssa.

                                

Nyt se on koettu ja kärsitty. Elämäni ensimmäinen kunnon influenssa. Toivon sen olleen myös viimeinen laatuaan. Jälkipuinti on vielä kesken kuten myös toipuminen. Jälkitauti vei voiton ja täällä vielä parantelen oloa muutaman päivän ennen mahdollista töihin paluuta. 

                             

Kaikki alkoi viikko sitten sunnuntaina. Äkisti nousi kuume ja alkoi järkyttävä yskä. Mitään varoittamatta olotila romahti ja pian olinkin vällyjen välissä palelemassa. Kovaa kuumetta ja lihassärkyä sekä pääsärkyä ja yskää kesti torstai aamuun. Lihassärky yltyi niin kovaksi että itkin lattialla kun mietin miten saan itseni liikkeelle yön jäljiltä. Kuumeen nopea nousu ja lääkkeellinen laskeminen sai aikaan todella huonon olon ja se sai miut oksentamaan. Hoin itselleni koko ajan että muista juoda! muista juoda! 

Nyt kun ajattelen noita päiviä niin hyi kamala! En muista koskaan olleeni niin kipeä. Eikä sen takia oo mikään ihme että voimat on kaikki poissa ja olo on vieläkin hyvin toipilas. Edelleenkin mieli tekee vaan makoilla ja nukkua. Hetken jos jaksan olla pystyssä ni jo pian väsähdän. Lepoa lepoa, sanoi tänään lääkärikin. Toivotaan tän viikon tuovan parempaa oloa ja terveyttä tullessaan!

*anna*