Sairaspoissaolot.

                               

Tää kulunut vuosi ja sitä edeltänyt syksy on ollu meiän perheessä sairastamisen kulta-aikaa, ei mikään ihana asia se. Välillä tuntuu kun kuulumisia haluaisi kertoa niin mitä on oikeesti kerrottavaa!?!? Ei mitään. Nuhaa, yskää, kuumetta, räkää ja limaa. Viikosta toiseen. Aika selvää kait että ei kukaan tämmöstä haluaisi itselleen, kait nyt jokainen meistä haluaa olla terveenä ja elää sitä omaa normiarkea normaalilla tahdilla ja menoilla. Meillä se ei ihan nyt näin oo menny vaan pakosta on tullu niin lapsille kuin meille vanhemmillekin poissaoloja. Lasten sairastaessa useimmiten mie oon jääny kotiin koska mies ei toiselta puolelta Suomea niin vaan hetkessä paikalle pääse. Korvaamaton apu on ollu myös miun äiti, kaikkein eniten hää on lapsia hoitanu sillon kun hyö on sairastanu jotta miekin oon päässy töissä käymään. En ees haluu ajatella sitä poissaolojen määrää mikä olis ollu jos miun äiti ei olis voinu auttaa. Iso kiitos <3

Kaikkien sairastelujen lisäksi meillä on ollu lasten lääkärikäyntejä ja ne tottakai on aina työaikaan ja niiden takia oon ollu muutamia päivä kokonaan pois töistä tai sitten lähteny töistä aiemmin tms. Siltikään en koe olleeni töistä pois ongelmaksi asti. Miun luonteella toki nääkin päivät tuntuu kurjille ja on tunne että oon huono työntekijä ja kellään ei oo kivaa. Mistä tää tämmönenkin ajattelu kumpuaa!? Siellä se työpaikka pystyssä pysyy ja minkä ihmeen mie näille taudeille mahdan, yksikään näistä ei oo tahallaan aiheutettuja tai ns.haettuja jostain. Meiän perheellä on vaan ollu uskomattoman "*!ka tuuri tänä vuonna. Osaksi tää kurja tunne poissaoloista johtuu varmaan myös siitä että työpaikalla ei aina oo niin ymmärtäväinen ilmapiiri asian suhteen. Parhaani mukaan oon yrittäny selittää että yksin mie täällä tätä arkea pyöritän ja selvitän kaikki aikataulut ym. Sairaslomatodistukset oon toimittanu joka kerta koska en halua antaa missään vaiheessa tilaa turhille spekulaatioille. Silti miulla on vahva tunne siitä että miuta ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Aika selvää kuitenkin on että kun perheessä on pieniä lapsia niin pöpöjä liikkuu ja jokainen kun sairastaa vuorotellen niin päiviä siinä kuluu. 

                               

Kaikenkaikkiaan vois sanoa että jo siitä on kurja mieli kun tänä vuonna kaikkea kurjaa terveydellistä ongelmaa meillä on ollu ni lisäksi pahaa mieltä aiheuttaa työpaikan nihkeä suhtautuminen poissaoloihin, vaikka ei niitä edes loppu peleissä mahottomuuksia ole. On aika epäonnistuja fiilis. Onko siulla vastaavaa kokemusta? 

Näillä aatoksilla mie jatkan täällä sairaslomatunnelmissa ja koitan saada tän taudin menemään poispoispois! Huomenna saan soitella labran tuloksia ja kuulla että onko tää streptokokin aiheuttamaa vai vaan ylisitkeetä jälkitautia. Wish me luck!

*anna*