Neulomisinnostus.

                          

Mie oon aina ollu hyvinkin satunnainen neuloja. Itse asiassa en oo lasten syntymän jälkeen neulonu kertaakaan. Ohho! 
Muistan edellisen kerran oikein hyvin kun tartuin puikkoihin, olin valinnu oikein kahta eri väriä lankaakin. No miten siinä sit kävi?! Sain jopa toisen sukan valmiiksi. Toista sukkaa ei koskaan ees tullu laitettua alulle ja senkin valmiin sukan heitin about kuukaus sitten pois. Säilöin sitä siis kaikki nää vuodet, yhtä paritonta villasukkaa. 

                       

Tässä viime vuosien aikana oon seurannu kun miun mummo neuloo sukkia ja lapasia suurella intohimolla. Tuo into on tässä matkan varrella hiljalleen tarttunu myös minuun. Tosin koko ajan mielessä on pyöriny se himputin yksinäinen villasukka ja ajatus siitä et mitä jos taaskin saan aikaseks vaan yhden sukan/lapasen/säärystimen. 
Oispa aika ankeeta. 

                       

Viime viikolla kävin lähikaupassa ja kiertelin joka hyllyn välin. Jotenkin jumitin sit lankahyllyn kohtaan ja kattelin kivoja lankojen värejä. Siinä samalla päätin ostaa yhden lankarullan. Ei ollu mitään hajua että mitä siitä tekisin, kunhan nyt ostin. Kotona sit kaivoin kaapista puikot ja istuin alas. Mietin hetken ja päätin aloittaa helpoimmasta ja tehdä säärystimet. Eikä aikaakaan kun olin jo ihan koukussa ja joka välissä neuloin. Nyt ollaan siinä vaiheessa että ensimmäinen säärystin on valmis ja toinenkin on jo hyvällä vauhdilla etenemässä. Onnistuin! Mikä fiilis! 

Saa nähdä mitä vielä innostun neulomaan kun nyt vauhtiin pääsin. Samalla tässä kuluneen viikon aikana oon eläny aika nostalgisiakin hetkiä muistellen omaa lapsuutta ja sitä miten meillä kotona äiti aina neuloi ja myö lapset touhuttiin ja leikittiin samalla omiamme. Nyt meillä tapahtuu tätä samaa. Aika ihanaa!

Mukavaa marraskuun ekaa päivää!

*anna*