Olen "vain" kotiäiti.
"Ai oot kotiäitinä. Meinaatko kauankin olla tekemättä mitään?"
"Vieläkö teette lisää lapsia että voit olla kotona?"
"Eikö aika käy pitkäksi?"
"Eikö raha kiinnosta kun kotona vaan olet?"
"Onko taloudellisesti järkevää olla kotona noin kauan?"
Niin. Ikuisuuskysymys kait tämäkin, kotiäitiys. On puolesta. On vastaan. Miulle itelle tai meille molemmille oli itsestäänselvyys että kotona olen niin kauan kuin mahdollista ja lapsia ei laiteta liian varhain hoitoon. Se aika kun lapset ovat ihan pieniä menee niin nopeeta ja se on aikaa jota en haluaisi antaa kenenkään muun kuin meidän itsemme kokevan. Itse olen saanut nähdä lasten ensiaskeleet, ensi taputukset, kuulla ensimmäisen sanan, olla joka hetki tukena ja turvana. Se on aikaa jota ei koskaan enää saa takaisin ja voin hyvillä mielin muistella tuota kaikkea. Olen ollut läsnä joka hetkessä mistään paitsi jäämättä. Myöskään niistä miljoonista itkuista ja kiukuista ja tuskastumisen hetkistä. Niissäkin olen saanut olla läsnä ihan joka kerta. Paljon tämä aika on vaatinut mutta enemmän se on antanut! Kasvattanu miuta naisena, äitinä ja vaimona. Toivottavasti hyvällä tavalla :) Itse ainakin koen niin.
Itse arvostan kotiäitiyttä, ehkä senkin vuoksi että äitini oli kotona kun olimme pieniä. Monesti tulee olo että on eriarvoinen kuin työssä käyvä äiti vaikka eihän se ole niin. Kotiäitejä arvostetaan miusta liian vähän. Ihan täydestä työstä kotona oleminen lasten kanssa käy. Tottahan se on että ei tällä rikastumaan pääse, rahallisesti. Mutta henkistä puolta senkin edestä kyllä saa <3 Itse olen näiden vuosien aikana tutustunut moniin ihaniin ihmisiin joihin en varmasti olisi tutustunut jos olisin töissä. Vertaistuki on tärkeää!
Pitkäksi aika ei kyllä ole päässyt käymään. Joka päivä ja koko ajan on tekemistä. En edes osaisi olla tekemättä mitään vaikka semmonenkin olisi kyllä hyvästä aina silloin tällöin. Kun on kolme alle kouluikäistä lasta niin kyllä siinä touhua ja tohellustakin riittää :) Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Ja voin ainakin kokea olevani tärkeä kun joku koko ajan jotain tarvitsee: syliä, halia, ruokaa, juomaa, puhdasta vaatetta tms.
Ylpeänä voin siis sanoa olleeni vain kotiäitinä. Vain lapsiani varten. Vain kotihoidontuella. Päivääkään en vaihtaisi pois!
*anna*
"Vieläkö teette lisää lapsia että voit olla kotona?"
"Eikö aika käy pitkäksi?"
"Eikö raha kiinnosta kun kotona vaan olet?"
"Onko taloudellisesti järkevää olla kotona noin kauan?"
Niin. Ikuisuuskysymys kait tämäkin, kotiäitiys. On puolesta. On vastaan. Miulle itelle tai meille molemmille oli itsestäänselvyys että kotona olen niin kauan kuin mahdollista ja lapsia ei laiteta liian varhain hoitoon. Se aika kun lapset ovat ihan pieniä menee niin nopeeta ja se on aikaa jota en haluaisi antaa kenenkään muun kuin meidän itsemme kokevan. Itse olen saanut nähdä lasten ensiaskeleet, ensi taputukset, kuulla ensimmäisen sanan, olla joka hetki tukena ja turvana. Se on aikaa jota ei koskaan enää saa takaisin ja voin hyvillä mielin muistella tuota kaikkea. Olen ollut läsnä joka hetkessä mistään paitsi jäämättä. Myöskään niistä miljoonista itkuista ja kiukuista ja tuskastumisen hetkistä. Niissäkin olen saanut olla läsnä ihan joka kerta. Paljon tämä aika on vaatinut mutta enemmän se on antanut! Kasvattanu miuta naisena, äitinä ja vaimona. Toivottavasti hyvällä tavalla :) Itse ainakin koen niin.
Itse arvostan kotiäitiyttä, ehkä senkin vuoksi että äitini oli kotona kun olimme pieniä. Monesti tulee olo että on eriarvoinen kuin työssä käyvä äiti vaikka eihän se ole niin. Kotiäitejä arvostetaan miusta liian vähän. Ihan täydestä työstä kotona oleminen lasten kanssa käy. Tottahan se on että ei tällä rikastumaan pääse, rahallisesti. Mutta henkistä puolta senkin edestä kyllä saa <3 Itse olen näiden vuosien aikana tutustunut moniin ihaniin ihmisiin joihin en varmasti olisi tutustunut jos olisin töissä. Vertaistuki on tärkeää!
Pitkäksi aika ei kyllä ole päässyt käymään. Joka päivä ja koko ajan on tekemistä. En edes osaisi olla tekemättä mitään vaikka semmonenkin olisi kyllä hyvästä aina silloin tällöin. Kun on kolme alle kouluikäistä lasta niin kyllä siinä touhua ja tohellustakin riittää :) Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Ja voin ainakin kokea olevani tärkeä kun joku koko ajan jotain tarvitsee: syliä, halia, ruokaa, juomaa, puhdasta vaatetta tms.
Ylpeänä voin siis sanoa olleeni vain kotiäitinä. Vain lapsiani varten. Vain kotihoidontuella. Päivääkään en vaihtaisi pois!
*anna*
Kommentit
Lähetä kommentti