Isovanhemmuudesta.
Mummo. Mummi. Mumma. Mamma. Isoäiti. Isomummo. Vaari. Ukki. Pappa. Isoisä. Rakkaalla isovanhemmalla on monta nimeä.
Isovanhempi on parhaassa tapauksessa lapselle tärkeä läheinen. Tukea ja rakkautta antava. Ymmärtävä ja kuunteleva. Oma kokemukseni tämänkaltaisesta isovanhemmasta on rakkain ja kallein muistoni. Sitä ei millään maailman rahalla voi saada. Tällaista rikkautta toivon meidän omien lapsienkin saavan elämän varrella.
Jo hyvin varhaisesta lapsuudesta asti miulla on ihania muistoja oman mummoni kanssa vietetystä ajasta. Siitä mitä kaikkea yhdessä teimme. Leivoimme, pelasimme pelejä, ompelimme, matkustimme. Muistan kuinka mummo punaisella autollaan kuskasi miuta kerhoon, kuinka oli onnesta soikeana kun annoin ensimmäisen ompelemani patalapun josta sisukset tursui ulos huonosti ommellusta reunasta, kuinka halasi ja rutisti kun oli huono mieli. Mummon luona oli aina ihana olla, turvallinen ja tervetullut olo joka kerta. Ja niin on vielä tänä päivänäkin. Rakas mummoni on nyt meidän lasten isomummo ja on liikuttavaa joka kerta huomata mimmoiseksi heidän välinen suhde on kehittynyt. Isomummo on lapsille tärkeä ihminen <3
Meidän lapsilla osa isovanhemmista asuu lähellä ja osa kauempana. Kuten varmasti monella muullakin. Eikö vaan?
Reilu vuosi sitten koimme suuren menetyksen kun yksi isovanhemmista nukkui yllättäen pois. Vanhin lapsistamme usein pohtii että miten tämä isovanhempi ei enää koskaan näe miten hyö oppii uusia juttuja, ei näe kun hyö kasvaa, ei enää koskaan nähdä. Ne on isoja ja vaikeita asioita ymmärtää. Vastaamme aina että taivaasta pilven reunalta kyllä näkee hyvin mitä myö täällä touhutaan. Ja myös lohdutamme että on muita isovanhempia jotka on meidän elämässä ja seuraa läheltä mitä hyö oppii, mitä osaa ja ei osaa, mitä ylipäätään heille kuuluu. Vierailut ja yökyläilyt isovanhempien luona on tärkeitä asioita! Tämmöinen tapahtuma myös muistutti taas meitä elämän rajallisuudesta ja siitä että hetkessä pitäisi olla enemmän läsnä. Tulisi viettää enemmän aikaa läheisten kanssa.
Mites sitten isovanhemman rooli tukiverkostossa? Aihe josta vois varmaan kirjoittaa romaanin :) Meillä lähellä asuvat isovanhemmat ovat työssäkäyviä ja siksi kynnys kysyä apua on ainakin miulla tosi suuri. Omaan sisukkaaseen luonteeseen kuuluu pärjätä omillaan, kuten uhmaikäinen "mie ite!" Onko joku samalla lailla ajatteleva vai onko avun pyytäminen helppoa?
Välillä kuulee tarinoita siitä miten jotkut isovanhemmat hoitaa joka viikonloppu lapsenlapsia ja viikot ovat töissä. On niitä jotka myös viikolla kuskaavat harrastuksiin ym. On niitä jotka silloin tällöin ottavat yökylään. On niitä jotka eivät ota yökylään. Tai eivät pidä yhteyttä. Paha mennä sanomaan missä hyvä tasapaino ja mikä on oikein?!
Tosin, mielestäni sen enempää itsensä kuin lastenkaan tuputtaminen kenellekään ei ole sopivaa. Isovanhemmankin kuuluu osoittaa mielenkiintoa ja halua olla mukana lastenlasten elämässä.
Meidän lasten elämässä onneksi on ihania ja osallistuvia isovanhempia/läheisiä ihmisiä. Heidän välilleen on syntynyt luottamuksellinen suhde ja lapsilla on turvallinen olo heidän seurassaan. Se on rikkautta se!
No mutta. Myö päästiin eilen perille tänne maaseudulle jossa on ihanasti lunta!
Meidän pääsiäinen vietetään täällä mummilassa :)
Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille :) <3
*anna*
Isovanhempi on parhaassa tapauksessa lapselle tärkeä läheinen. Tukea ja rakkautta antava. Ymmärtävä ja kuunteleva. Oma kokemukseni tämänkaltaisesta isovanhemmasta on rakkain ja kallein muistoni. Sitä ei millään maailman rahalla voi saada. Tällaista rikkautta toivon meidän omien lapsienkin saavan elämän varrella.
Jo hyvin varhaisesta lapsuudesta asti miulla on ihania muistoja oman mummoni kanssa vietetystä ajasta. Siitä mitä kaikkea yhdessä teimme. Leivoimme, pelasimme pelejä, ompelimme, matkustimme. Muistan kuinka mummo punaisella autollaan kuskasi miuta kerhoon, kuinka oli onnesta soikeana kun annoin ensimmäisen ompelemani patalapun josta sisukset tursui ulos huonosti ommellusta reunasta, kuinka halasi ja rutisti kun oli huono mieli. Mummon luona oli aina ihana olla, turvallinen ja tervetullut olo joka kerta. Ja niin on vielä tänä päivänäkin. Rakas mummoni on nyt meidän lasten isomummo ja on liikuttavaa joka kerta huomata mimmoiseksi heidän välinen suhde on kehittynyt. Isomummo on lapsille tärkeä ihminen <3
Meidän lapsilla osa isovanhemmista asuu lähellä ja osa kauempana. Kuten varmasti monella muullakin. Eikö vaan?
Reilu vuosi sitten koimme suuren menetyksen kun yksi isovanhemmista nukkui yllättäen pois. Vanhin lapsistamme usein pohtii että miten tämä isovanhempi ei enää koskaan näe miten hyö oppii uusia juttuja, ei näe kun hyö kasvaa, ei enää koskaan nähdä. Ne on isoja ja vaikeita asioita ymmärtää. Vastaamme aina että taivaasta pilven reunalta kyllä näkee hyvin mitä myö täällä touhutaan. Ja myös lohdutamme että on muita isovanhempia jotka on meidän elämässä ja seuraa läheltä mitä hyö oppii, mitä osaa ja ei osaa, mitä ylipäätään heille kuuluu. Vierailut ja yökyläilyt isovanhempien luona on tärkeitä asioita! Tämmöinen tapahtuma myös muistutti taas meitä elämän rajallisuudesta ja siitä että hetkessä pitäisi olla enemmän läsnä. Tulisi viettää enemmän aikaa läheisten kanssa.
Mites sitten isovanhemman rooli tukiverkostossa? Aihe josta vois varmaan kirjoittaa romaanin :) Meillä lähellä asuvat isovanhemmat ovat työssäkäyviä ja siksi kynnys kysyä apua on ainakin miulla tosi suuri. Omaan sisukkaaseen luonteeseen kuuluu pärjätä omillaan, kuten uhmaikäinen "mie ite!" Onko joku samalla lailla ajatteleva vai onko avun pyytäminen helppoa?
Välillä kuulee tarinoita siitä miten jotkut isovanhemmat hoitaa joka viikonloppu lapsenlapsia ja viikot ovat töissä. On niitä jotka myös viikolla kuskaavat harrastuksiin ym. On niitä jotka silloin tällöin ottavat yökylään. On niitä jotka eivät ota yökylään. Tai eivät pidä yhteyttä. Paha mennä sanomaan missä hyvä tasapaino ja mikä on oikein?!
Tosin, mielestäni sen enempää itsensä kuin lastenkaan tuputtaminen kenellekään ei ole sopivaa. Isovanhemmankin kuuluu osoittaa mielenkiintoa ja halua olla mukana lastenlasten elämässä.
Meidän lasten elämässä onneksi on ihania ja osallistuvia isovanhempia/läheisiä ihmisiä. Heidän välilleen on syntynyt luottamuksellinen suhde ja lapsilla on turvallinen olo heidän seurassaan. Se on rikkautta se!
No mutta. Myö päästiin eilen perille tänne maaseudulle jossa on ihanasti lunta!
Meidän pääsiäinen vietetään täällä mummilassa :)
Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille :) <3
*anna*
Kommentit
Lähetä kommentti