Leluähky!

Asia jonka kanssa kamppailen usein on leluähky. Ja tuntuu että se sama on välillä lapsillakin. Missä menee raja mikä on sopiva määrä leluja? Mikä on liikaa? Miksi turhasta on niin vaikea luopua? 

                          

Meillä on lapset 2v, 4v & 6v. Tytöillä yhteinen huone ja pojalla oma. Kummassakin huoneessa on leluhylly, jossa on leluille omat laatikot. On legoja, ukkeleita, eläimiä, nukkeja, barbeja, poneja, kaikkea mahdollista pikkusälää, pikkuautoja, junarata, kotileikkijuttuja, nuken rattaat ym hoitotarvikkeet ja mitähän vielä. Usein leikit on samat ja samat lelut pyörii lattialla ja lasten leikeissä. Mitäs niille hyllyssä oleville sitten kuuluu? No ne on vaan siellä tai sitten silloin tällöin ne ilmestyy lattialle eikä niillä kukaan leiki tai ei ne ketään kiinnosta. Miksi niitä ei sitten voi vaan laittaa pois? No siksi kun yksi on saatu isomummolta, toinen mummolta, kolmas kummilta ja neljäs mummilta. Oma tunne sitä turhaa lelua/tavaraa kohtaa on suurempi kuin lapsella. Lapsellehan se on yhdentekevä koska se ei kiinnosta ja suurimmaksi osaksi vaan lojuu turhaan laatikossa tai lattialla. Voi elämä!

                            

Säännöllisesti käyn lasten huoneissa siivoamassa ja joka kerta sieltä jotain pois lähtee, jopa ihan roskiin. Kertaakaan kukaan ei oo tullu minkään tavaran perään kysymään että missä se on. Ei kai nyt tuossa tavaran paljoudessa edes koskaan huomaa minkään puuttuvan. Mielestäni vähemmälläkin pärjäisi, todistettavasti. Mutta miten sen raivauksen saisi aikaisiksi? Loputon ongelma tää miulla tuntuu olevan ja joku ratkaisu olisi kiva löytää :) Varsinkin näin keväällä myös kaipaan lastenhuoneisiin kunnon siivousta ja selkeyttä asioihin! 

                           

Onko siulla samoja ajatuksia ja ongelmia? Kuinka oot selvinnyt leluähkystä? :) 

Touhukasta torstaita siulle :)

*anna*