Ihana-kamala uhmaikä..
*Uhmaiällä on useita nimiä kuten itsenäistymisikä, itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä*
*Uhma on raskasta aikaa vanhemmille, mutta samalla se on elintärkeä vaihe lapsen persoonallisuuden kehityksessä*
*“Ei”-sanan käyttö on hyvä merkki lapsen itsenäistymisestä*
*Lapsen on erittäin tärkeä saada tahtoa, toivoa ja haluta ja ilmaista se, vaikkei saisikaan haluamaansa*
*Vanhemman tulee muistaa huolehtia myös itsestään ja omasta jaksamisestaan*
*Lapsi ei tarvitse täydellistä vaan inhimillisen vanhemman, joka on välillä ihana ja välillä kamala*
Meillä eletään uhmaiän kulta-aikaa, jos nyt semmoiseksi sitä voi kutsua. Tunneskaala on hyvin laaja niin lapsella kuin myös välillä vanhemmallakin. Kun kiukuttaa niin kiukuttaa kunnolla ja kun kaikki sujuu niin sit kanssa sujuu :)
Meillä uhmataan kaikesta mahdollisesta;
vääristä sukista, väärästä määrästä maitoa, väärän kokoisesta kurkun palasta, väärän värisestä mukista, halutaan itse, hermostutaan kun se ei onnistukaan mutta apua ei haluta, kun leikki ei mene oman mielen mukaan on kirkuminen ja huuto taattu, lelut lentää ja balalaikka soi...
Mutta kääntöpuolena meillä myös halitaan paljon, annetaan pusuja, sanotaan "olet tärkeä" "mie rakastan siuta", sylitellään ja silitellään, pyydetään ja annetaan anteeksi. Mikä onkaan kauniimpaa kun oman lapsen pienet kädet vanhemman kaulan ympärillä <3
Välillä päivät tuntuvat ikuisuudelta kun mikään ei vaan ole hyvin ja kaikki kiukuttaa ihan vietävästi, silloin kyllä lasketaan tunteja siihen että voi käydä nukkumaan ja jättää huonon päivän taakse. Onneksi näitä ääripäiviä on vähän. Joskus harhautus toimii kiukun orastaessa, mutta ei aina.
Paljon tämä aika vaatii mutta paljon se myös antaa. Opettaa itsestäkin paljon. Miten hillitsee ja hallitsee niissä pahimmissa tilanteissa omaa tunnetta kun tekisi mieli heittäytyä itsekin lattialle ja kiukuta ja raivota turhautuminen pois. Parhaansa mukaan yrittää aina luoda turvallisen ympäristön lapsen kiukuta, missäs muualla se voisi olla kuin omassa kodissa ja tutussa ympäristössä.
Elämässä ylipäätään eletään koko ajan jotain vaihetta ja niin tässäkin tapauksessa voi lohduttautua sillä että tämäkin on vain yksi ohimenevä vaihe :)
Voimaannuttavaa päivää :)
*anna*
*Uhmaiällä on useita nimiä kuten itsenäistymisikä, itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä*
*Uhma on raskasta aikaa vanhemmille, mutta samalla se on elintärkeä vaihe lapsen persoonallisuuden kehityksessä*
*“Ei”-sanan käyttö on hyvä merkki lapsen itsenäistymisestä*
*Lapsen on erittäin tärkeä saada tahtoa, toivoa ja haluta ja ilmaista se, vaikkei saisikaan haluamaansa*
*Vanhemman tulee muistaa huolehtia myös itsestään ja omasta jaksamisestaan*
*Lapsi ei tarvitse täydellistä vaan inhimillisen vanhemman, joka on välillä ihana ja välillä kamala*
Meillä eletään uhmaiän kulta-aikaa, jos nyt semmoiseksi sitä voi kutsua. Tunneskaala on hyvin laaja niin lapsella kuin myös välillä vanhemmallakin. Kun kiukuttaa niin kiukuttaa kunnolla ja kun kaikki sujuu niin sit kanssa sujuu :)
Meillä uhmataan kaikesta mahdollisesta;
vääristä sukista, väärästä määrästä maitoa, väärän kokoisesta kurkun palasta, väärän värisestä mukista, halutaan itse, hermostutaan kun se ei onnistukaan mutta apua ei haluta, kun leikki ei mene oman mielen mukaan on kirkuminen ja huuto taattu, lelut lentää ja balalaikka soi...
Mutta kääntöpuolena meillä myös halitaan paljon, annetaan pusuja, sanotaan "olet tärkeä" "mie rakastan siuta", sylitellään ja silitellään, pyydetään ja annetaan anteeksi. Mikä onkaan kauniimpaa kun oman lapsen pienet kädet vanhemman kaulan ympärillä <3
Välillä päivät tuntuvat ikuisuudelta kun mikään ei vaan ole hyvin ja kaikki kiukuttaa ihan vietävästi, silloin kyllä lasketaan tunteja siihen että voi käydä nukkumaan ja jättää huonon päivän taakse. Onneksi näitä ääripäiviä on vähän. Joskus harhautus toimii kiukun orastaessa, mutta ei aina.
Paljon tämä aika vaatii mutta paljon se myös antaa. Opettaa itsestäkin paljon. Miten hillitsee ja hallitsee niissä pahimmissa tilanteissa omaa tunnetta kun tekisi mieli heittäytyä itsekin lattialle ja kiukuta ja raivota turhautuminen pois. Parhaansa mukaan yrittää aina luoda turvallisen ympäristön lapsen kiukuta, missäs muualla se voisi olla kuin omassa kodissa ja tutussa ympäristössä.
Elämässä ylipäätään eletään koko ajan jotain vaihetta ja niin tässäkin tapauksessa voi lohduttautua sillä että tämäkin on vain yksi ohimenevä vaihe :)
Voimaannuttavaa päivää :)
*anna*
Kommentit
Lähetä kommentti