Ikäkriisi.
Miulla on pahemman luokan ikäkriisi. Ihan aito ja oikea kriisi. Paniikkikohtauksen partaalla mietin että täytän JO 35 vuotta. Muistan kuin eilisen sen päivän kun täytin 30v ja mietin että ei tässä hätäpäivää oo. No miten kävi...nyt se hädän päivä tuli kun tajuun tuon viiden vuoden kuluneen kuin hujauksessa. Miten mahtaa käydä tulevan viiden vuoden? Sit oon jo 40v. Aaaaaapuaaa! Oksettaa.
Ikähän on vaan numeroita mutta en mie voi olla miettimättä sitä että koko ajan tässä vanhetaan ja vuodet vierii hurjaa vauhtia. Toisaalta yritän järkeillä että vuosi on aina kuitenkin jollain tapaa pitkä aika ja se sisältää paljon kaikkea. Mutta jo paniikki hiipii päälle kun samalla tajuan että aina se yksi vuosi myös kuluu hujauksessa. Aina on pian uusi joulu tai juhannus. Uusi syntymäpäivä ja lisää numeroita iässä. Ugh!
Jotenkin tuntuu että oman elämän ekat 35 vuotta on menny nopeesti ni miten seuraavat 35 vuotta menee. Sithän oon jo 70v. Hurrrrrjia ajatuksia mutta en mie näille mitään voi. Sit kun ajattelen asiaa yhtään enempää niin melkein happi loppuu kun panikoin asiaa jo etukäteen. Tosin jos tässä nyt panikoin ja ahdistun valmiiksi niin ehkä tulevat vuodet meneekin leppoisasti iästä viis. Tai sit vaa panikoin lisää. Homma kiertää vaan ympyrää tulematta sen valmiimmaksi miun päässä.
Onko siulla ollu ikäkriisiä? Miten sie siitä selvisit? Mie en käsitä miten miulla näin pahana onkin. Johtuuko se sitten siitä että koen olevani vielä nuori ja iän puolesta suht nuori oonkin. Pelottaako vanheneminen? Vai mistä tää johtuu?
Kaikesta huolimatta aion hyvillä fiiliksillä viettää huomisen synttäripäivän ja nauttia!
*anna*
on ikäkriisi parhaillaan menossa. Jotenkin olin kuvitellut että tällä iällä olis saavuttanut tietyt asiat omassa elämässä mutta olenpa kovemman kautta saanut todeta, ettei elämä mene niin kuin suunnittelee. Elämässä on risuja ja ruusuja, asioita jotka koettelevat meitä haluttiin tai ei. Ajattelen että ne ovat elämän oppiläksyjä joiden tarkoitus on vahvistaa meitä ja opettaa iloitsemaan niistä arjen pienistäkin asioista 💕 Sain kolmannen lapseni 39 vuotiaana. Raskaus oli tosi vaikea synnytyksestä puhumattakaan. Ajattelen usein et miehän oon vasta 25v mutta sit todellisuus iskeevasten kasvoja. Apua vuodet vierii ja lapset kasvavat. Kun mun kuopus on täysi-ikäinen miä oon jo lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä 🙄😯 Ei mulla ole antaa sulle mitään neuvoa miten tästä voi selvitä. useinmiten yritän vaan unohtaa oman ikäni, ettei ahdista liikaa 😉💕🙈 Tsemppiä sinne ja kiitos asian puheeksi ottamisesta 💕👍
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista ja omasta näkemyksestä ja kokemuksesta 💖
Poista