Lasten hoitoasiaa.

                              

Miun huonoihin puoliin kuuluu niin sanotusti märehtiä ja murehtia ja miettiä asioita ihan liikaa. Teen päätöksiä pitkän pohdinnan jälkeen mutta silti päätösten jälkeen pohdin oliko ratkaisu oikea. Toooodella rasittava piirre! Oon yrittäny päästä siitä eroon mutta köyhin tuloksin. Siispä taas oon tän rasittavan murehtimisen ja märehtimisen kourissa koskien tyttöjen hoitoasiaa johon tein muutoksen kesän ajaksi. 

Miun työsopimus päättyy kesäkuun alussa ja luottavaisin mielin oon että syksyllä hommat jatkuu. Ensin olin sitä mieltä että myös tytöt jää lomalle samantien. Mutta miten kävikään. Tyttöjen VASU-keskusteluissa käytyäni miun mieli oli saatu muutettua ja huomasin täyttäväni hoitoajan muutoslappua ja näin ollen tytöt on kesäkuun alusta juhannusviikolle 4h/pvä hoidossa. Ajatus siitä herättää miussa monenlaisia tunteita. Yhtäkkiä oonkin se vanhempi mikä on itse lomalla ja vie lapset hoitoon. Miten tässä näin kävi? Moni ihminen on vakuutellu miulle asian olevan ihan sallittua ja hyvillä mielin voin näin tehdä. 

                                 

Tytöt on todella innoissaan aina hoitoon menossa ja kaverit siellä on todella tärkeitä. Nuorimmainen aina itkee ja kiukkuu kotona kun on vapaata että haluaa kavereiden kanssa leikkimään päiväkotiin. Puhuuhan nää asiat jo sen puolesta että päätös on oikea. Tytöt myös innolla odottaa että saavat olla puokkareita eikä päiväkodissa tarvii sit nukkua unia. Yritän näiden mielipiteiden kautta lohduttautua ajatukseen että asia on ihan fine. Samalla taas koululainen saa aikaa miun kanssa kahden. Aikaa jolloin ei pienemmät häärää ympärillä ja vie kaikkea huomioo miulta. Kaikkihan pitäs siis olla mitä parhain päin?! Vai mitä?! 

Siltikin...mitä jos...Ja taas sama ajatusrumba alkaa alusta. Pitäs osata antaa asioiden vaan olla ja mennä painollaan. Easy to say.

*anna*