Eilinen kauhun päivä.

                                

Perjantai aamua elellään. Lapset syö aamupalaa ja mie nautin aamukahvia. Pojalla on koulupäivä ja meillä tytöillä kotipäivä. Kirjaimellisesti KOTIpäivä. Meillä nimittäin neiti 5vee on kipeenä tai oikeastaan siitepölyoireiden kourissa tai niiden yhdistämässä tilassa. Sekavaa on, tiedän. Yhtä sekava oli eilinen iltapäivä. 

Sain päiväkodilta puhelun että tyttö oli nukahtanut ulos ja oli jo lämpöä ja kovaa yskää. Sovittiin että haen hänet aiemmin kotiin. Päiväkodille päästyäni huomasin että tyttö tosiaan oli kurjassa kunnossa eikä hää jaksanu ees kävellä autolle. Kotona mitattiin kuume ja mittari näytti lukemaa 38. Annoin lääkkeen ja kylmää vettä. Odottelin vajaa pari tuntia kuumeen laskua, toisin kävi ja kuume vaan nousi. Samalla huomasin että tyttö ei hengitä normaalisti vaan hyvin vaivalloisesti ja raskaasti. Yritin kysellä että tuntuuko olo hyvältä mutta ei tyttö osannu sanoa kunnolla. Kauaa en tilannetta jääny seuraamaan vaan soitin lääkäriin ja siitä hetkestä 15min ni istuttiin jo lääkärissä tutkittavana. Happi tosiaan ei kulkenu kunnolla vaan arvot oli aika huonot. Tulehdusarvot oli ok ja kuume nousi 38.4. Mie pelkäsin niin paljon ja ajattelin jo ties vaikka mitä....

Lopulta lääkäri kysyi että onko lapsella ollut siitepölyoireita? No voi kyllä on. Kuluneet viikot on ollu todella haastavia ja kurjia. No siinäpä se syy olikin. Rankat siitepölyoireet on saanu aikaan tulehduksen ja ahtaat hengitystiet. Tyttö sai keuhkoputkia avaavan lääkityksen. Nyt annetaan 4x päivässä sitä jotta happi kulkee kunnolla. Jo illalla oli huomattavissa että hengitys alkaa helpottua. Tosin joka kerta kun tyttö liikkui tai yritti touhuta niin alkoi puuskutus ja kova yskiminen. Lääkäri väläytti myös että yskä on sen verran astmainen että nähtäväksi jää kehittyykö tytölle astma jossain vaiheessa. Kurja juttu vaikka toisaalta meille tuttua hommaa pojan takia. 

                                

Illalla kun lapset oli menny nukkumaan niin mietin vielä päivän tapahtumia ja kävin läpi niitä tunteita ja pelon väristyksiä mitä miussa oli kun säikähdin tytön romahtanutta olotilaa ja hengitystä. Se oli todella pelottavaa! Jälleen kerran tälläinen tilanne sattui arkena jolloin olin yksin lasten kanssa. Ei ollu varaa missään kohdassa romahtaa tai panikoitua tilanteen takia vaan piti kovettaa ittensä jotta asian sain hoidettua. Romahdus tuli sitten myöhemmin kun tilanne raukesi. Aikamoinen huoli miehellekin kerkesi tulla kun sai kuulla miksi ollaan lääkäriin menty ja toki kuuli miten peloissani mie olin. 

Tällä hetkellä tilanne on aika hyvä. Hengitys on normalisoitunut ja lämpöä oli yön jäljiltä 37. Yskä on aikamoinen mutta miun mielestä lääke on auttanu siinäkin eikä yskä ole jatkuvaa takomista enää. Toiveissa on siis viettää päivä rauhallisemmissa merkeissä kun eilen. Tytöt saa leikkiä ja katella leffoja. Mie aion vihdoinkin imuroida kodin viikonloppukuntoon. 

Kivaa perjantaita!

*anna*