Ohi on.

                              

Ohi on. Syysloma ohi on. Nopeesti viikko vierähti vaikka ei sen kummemmin mitään ihmettä puuhailtukaan. Missiona meillä oli saada nuhanenät paranemaan ja suht siinä onnistuttiin vaikka suoraan sanottuna usko meinasi loppua. Uskomattoman sitkeessä on tää tauti meillä ollu mut nyt siitä on enää rippeet jäljellä ja enää sitä ei muistella. 
Loman alkupäivät oltiin vaan kotosalla. Ulkoiltiin paljon ja vietettiin kotiaikaa yhdessä. Metsäleikit ja pimeät illat & taskulamput oli viikon hittijuttu. Valvottiin iltaisin vähän myöhempään kuin normi arkena ja muutamana aamuna nukuttiinkin jopa lähelle yhdeksää! Aika luksusta. 

                             

Mummolassa yökyläiltiin lasten kanssa myös. Mummolareissut mahdollistaa meille usein sen että voin napata yhden tai kaksi lasta mukaan yhden tai kahden jäädessä mummon kanssa. Nytkin kävin miun veljen luona kahden kanssa moikkaamassa heiän kissoja ja sillä aikaa meiän kissa-allergikko jäi mummon kanssa touhuilemaan. Samalla reissulla piipahdettiin kirppiksellä ja tälläkään kertaa sieltä ei tyhjin käsin lähdetty, muutamat paidat tarttui matkaan. 

                            

Meillähän oli alunperin suuret suunnitelmat viime viikolle ja kun ne suunnitelmat jouduttiin perumaan niin alkuun otti päähän ja harmitti. Mietin että "No jee tuleepa kiva loma!"  Nyt jälkikäteen ajateltuna se mitä tarvittiin oli just tämmönen breikki arkeen. Ei suunnitelmia. Ei valmiiks järkättyjä menoja. Rauhaa toipua ja olla vaan. Nyt ollaan täydessä iskussa ja innokkaina jokainen heräsi taas kellon soittoon tänä aamuna. Oli kyllä superihanaa kun koululaisen suusta kuului illalla: "Äiti miusta on tosi kiva mennä huomenna kouluun." 

Ja hei, ihan kohta on marraskuu jo! Aikamoista ajankulkua koska miun mielestä vasta äsken oli elokuu. 
Ihanaa uutta viikkoa ja lokakuun viimoisia päiviä!

*anna*