Lapsi harrastaa.

                                

Meiän perheen uusiin tuuliin kuului tänä syksynä myös lapsen harrastuksen aloittaminen. Ensimmäisen lapsen ensimmäinen harrastus. Hartaasti toivottu ja paljon puhuttu semmoinen. Jo reilu vuosi sitten jääkiekkohuuma alkoi nousta pintaan meiän pojalla. Sitä myötä myös ajatus tästä harrastuksesta alkoi nostaa päätään, välillä aika voimakkaastikin. Miehen kanssa kuitenkin puhuttiin että meiän mielestä sopiva ikä aloittaa harrastus olisi koulunaloitusiässä. Loppu kesästä kun mainos kiekkokoulusta kolahti postiluukusta niin päätös oli aika helppo. 

                              

Innostus jäälle menosta ekaa kertaa kesän jälkeen eräänä syyskuun sunnuntaina oli käsin kosketeltavissa. Siitä se sitten lähti. Nyt eteisessä lojuu iso kiekkokassi täynnä kaikenlaisia suojia ym tarpeellista. Harkkoja on kaksi kertaa viikossa, keskellä viikkoa ja viikonloppuna. Välillä rehellisesti sanottuna mielessä on käyny ajatus että mihin hitsiin sitä ollaan pää tungettu mutta äkkiä se ajatus mielestä kaikkoaa kun näkee innon ja suuren hymyn pojan kasvoille ihan silkasta onnesta koska saa harrastaa sitä mitä haluaa. Mitä vanhemmat ei nyt tekisi omien lasten onnen eteen!?

                                

Nyt tää on vielä helppoa kuitenkin koska on yksi ketä kuskata harrastukseen. Ensi syksynä hyvinkin voi olla jo kaksi jotka harrastaa ja silloin meininki heti muuttuukin toisenlaiseksi. 
Tällä hetkellä toivon että tällä harrastuksella tai tulevaisuudessa jollain muulla on kauaskantoiset vaikutukset ja se ohjaisi kasvavan pienen ihmisen elämää hyville poluille. Opettaahan tämmönen sosiaalisia taitoja entisestään, joukkueessa toimimista ym. Innolla ootetaan mitä kaikkea tää tuokaan tullessaan!

*anna*