Arjen pikaruoka.

                               

Aiemminkin oon tainnu jo mainita etten oo mikää intohimoinen ruoan laittaja. Toki ruokaa arkena teen mutta välillä se on ihan kamalaa pakkopullaa, kuten viime aikoina on ollu. Eilen olin aivan hätää kärsimässä kun en vaan saanu ajatusta siitä että mitä syötäisiin. Miltei paniikin omaisin tuntein kävelin keittiön ja olkkarin väliä ja mietin että mitämitämitä??? Kunnes yhtäkkiä sain kuningasidean, tehdään sitäsuntätä-pizzaa! No joo, samantien muistin että lapset ei tykkää ollenkaan omatekemästä pizzasta. Tosi kiva. 

                             

Siispä vein pizzan teon uudelle levelille ja jokainen sai tehdä juuri semmosen pizzan kun siitä halusi. Laitoin pöydälle esille paistetun jauhelihan ja kasvikset, raastetun juuston, pilkotut tomaatit ja salamin, ketsupin ja pizzapohjat. Jokainen taiteili omannäköisen tuotoksen. Pienellä varauksella suhtauduin kuitenkin ja ajattelin ettei tämmönen versiokaan lapsille uppoisi. Väärässä olin, once again! Kun pizzat oli paistettu ja jokaisella oma lautasella niin hetkessä ne alkoi hupenemaan ja samalla sain kuulla miten hyvää ruoka oli. Wau!

                        

Illalla vielä mietin mitä onnistumisen tunnetta koinkaan eilisen ruokailun suhteen sitten kuitenkin vaikka alku oli enemmän kuin hankalaa. Ehkä ei pitäisi ottaa aina sitä niin vakavasti, vai mitä?! Sitä paitsi tuokin ruoka koostui juuri siitä mitä jääkaapista sattui löytymään, ei tarvinnu erikseen lähteä tarvikkeita kaupasta hakemaan. Luulenpa että meiän poppoon yhtenä vakkariruokana tulee olemaan pizzapäivä jolloin jokainen saa toteuttaa itseään juuri niin kuin haluaa.

Have a nice day!

*anna*