Kun kakka pelottaa 💩

                            

Meiän lapsilla on pottaharjottelut sujunu kaikilla tosi mallikkaasti aina ja jokainen on oppinu kuivaksi helposti. Nuorimman kohdalla kakasta tuli kuitenkin iso mörkö. Pari ekaa kertaa kun tuotos oli potan pohjalla ja hää tajus että se tuli hänestä itsestään ulos niin stoppi tuli siihen hommaan. Aina löytyi joku piilopaikka mihin mennä ja köntsä olikin pikkareissa. Pitkällä syötöllä todella puuduttavaa hommaa koska muuten pottailu sujui mallikkaasti. Pitkin kevättä ja alku kesää kokeiltiin kaikki keinot ja tuntui että puhti koko hommaan alkoi olla lopussa kaikilta. Epätoivo alkoi jo iskeä ja kyllähän sen huomasi että myös tyttö alkoi ihan pelätä että se taas housuun tulee. Pattitilanne! Kuulostaako tutulle? Muita kohtalotovereita? Miten teillä on tilanne ratkottu?

                          

Viikko sitten kauppareissulla päätin ostaa tarroja jotka olikin tatuointeja. Ajattelin että ne toimisivat kannustimena eli joka onnistuneesta kakasta pottaan saisi tarran/tatuoinnin. Tosin lapsemme tuntien olin hyvin epäilevä sen toimivuudesta. Olin varma että mikään ei auta rakasta uhmamimmiämme ja tatuoinnit saa käyttää ihan muuhun tarkoitukseen. Mutta kappas vain se toimi! Yhtään vahinkoa ei pikkareihin ole sen jälkeen tullut ja jalat ja kädet on täynnä muumitatuointeja 😍 Hallelujah! Toivon todella että tällä tiellä jatketaan. Elokuussa alkaa neidin päiväkotitaival ni olisihan se kiva että homma olisi siiheksi hoidossa.

*anna*