Aika lentää siivillä.

                           

Jos ennen tätä uutta elämänvaihetta tuntui että aika lentää siivillä niin voi juku sentäs...millä kyydillä se nyt vasta kulkeekaan. Päivien toisenlainen rytmitys on tuonut tullessaan tunteen että ajankulun mukana ei meinaa pysyä. Päivät kuluu hurjaa vauhtia ja sen myötä viikot. Aamut sujuu jo hyvällä rutiinilla, lapset hoitoon ja kouluun ja mie töihin. Töiden jälkeen lasten kotiinhaku. Sitten tehdään läksyjä ja otetaan välipalaa. Pian alkaakin ruoanlaitto ym kotityöt. Illat ollaan pyhitetty ihan vaan rauhalliselle kotona ololle, kaikilla on päivän aikana kuitenkin ollut sutinaa ja hutinaa tahoillaan. Lasten käytyä nukkumaan oon ottanu aikaa vaan itelleni ❤

Huomaan myös että aiemmin kun olin kotiäitinä niin ehdin pitkin päivää ikävöidä miestä kotiin ja surkuttelemaan toisen poissaoloa. Nyt tää ikävöinti painottuu lähinnä iltaan kun lapset on menny nukkumaan ja hiljaisuus laskeutuu kotiin. Sinä hetkenä usein kaipaa toista vierelle, juttelemaan päivän asiat kasvotusten. Toisaalta taas kun päivät kuluu nopeeta niin viikonloppu saapuu myös pian aina ❤

                              

Tällä viikolla on ollut ekan kerran muuten jo syksyn tuntua ilmassa. Sateinen viileämpi sää tuulen kera sekä pimenevät illat on kyl varma merkki siitä että syksy alkaa saapua. Eilen illalla ekaa kertaa sytyttelin kynttilöitäkin palamaan ja ai mikä ihana tunnelma niistä tulikaan. Tykkään niin paljon kynttilöistä ja tunnelmavaloista! 

                            

Ihanaa torstaita, viikonloppu alkaa olla jo lähellä!

*anna*