Zzzzzzzzzzzz.

                              

Seitsemän vuotta meiän makkarissa on nukkunu joku lapsista joko koko yön tai osan yöstä. Ensi alkuun pinniksessä ja sitten yövaeltanut viereen nukkumaan tai lattialle patjalle.

Kuluneen vajaan vuoden ajan meiän kaikki lapset nukkui samassa huoneessa. Silti joka yö pienin kipitti meiän makkariin nukkumaan jossain vaiheessa yötä. Viikolla hää nukku miun vieressä ja viikonloppusin lattialla patjalla. Yritettiin maksimoida meiän vanhempien unet näin. 

Muutama vuosi sitten lattialla patjalla nukkui keskimmäinen ja nuorin meiän välissä ja usein jompikumpi meistä siirtyi sohvalle nukkumaan koska tytöt on tosi kovia pyörimään unissaan. Aika tuskaisia öitä vietettiin tuohon aikaan. Ja monesti mietittiin että milloin milloin tää yöseikkailu rauhottuisi. 

Viime viikolla tuo muutos tapahtui kuin itsestään! Koululainen halusi oman huoneen takaisin ja näin ollen siirrettiin hänen sänky takaisin omaan huoneeseen ja tytöt sai takas yhteisen huoneen. Aluksi mietin että tästä muutoksesta ei seuraa muuta kuin suurempaa rallia öisin kun molemmat tytöt seikkailee yöllä meiän huoneeseen. Toisin kävi. Muutoksen jälkeen kaikki lapset on nukkunu yönsä omissa sängyissä vaeltamatta meiän makkariin. Ja vaikka joinakin öinä joku on vessassakin käyny ni sieltä on kipitetty takas omaan sänkyyn. Niin mahtavaa! Samalla myös oma unenlaatu on parantunu huimasti. En enää heräile useita kertoja yössä siihen kun pikkuset varpaat uppoutuu kylkeen tai pamahtaa poskea vasten. Enkä ees osaa kaivata pientä tuhisijaa viereen tällä hetkellä koska yöt ei ollu mitenkää nautinnollisia siinä melskeessä. Aamusin oon todella pirteä kun oon saanu hyvät yöunet. Voiko tosiaan olla että tääkin muutos meni näin helpolla ja kuin itsekseen?! 

*anna*