Our life <3
On sunnuntai ilta ja eteisessä odottaa taas musta kassi pakkaajaansa. Paperihommat on tehty jo. Petivaatteet taiteltu kassiin ja puhtaat vaatteet lajiteltu. Pala nousee kurkkuun kun ajattelenkin taas uutta viikkoa ja erossaoloa. Arkea yksin, ilman toista aikuista. Kiukuttaa, itkettää, kiristää ja puristaa. Samalla taas on hyvä mieli että on työtä, tänä päivänä kun se ei itsestäänselvyys ole. Lapset seisoo rivissä ja kysyy: "Isi taasko sie lähet? Milloin tuut taas kotiin? Miksi meet töihin?" Edessä on taas monetmonet puhelut ja viestit ja skype-hetket viikon aikana ennenkuin hän on taas kotona.
Koittaa maanantai aamu. Jokainen kömpii vuoteestaan kysyen "Eikö isi ole kotona?" Raahaudun keittiöön laittamaan aamukahvia ja lapsille aamupalaa. Siitä se viikko käynnistyy pikkuhiljaa :) Maanantai on usein se kurjin päivä kaikille. Silloin myös lapset useimmin ovat huonolla tuulella ja purkavat ikävää pois.
Tulee tiistai, keskiviikko ja torstai. Toistaen suht samaa kaavaa meidän arjessa. Eskaria, kerhoa, kaupassakäyntiä, leikkiä, kyläilyjä, kotihommia, mitä milloinkin. Perjantai aamuna herätään juhlan tuntuun kun tiedämme että tänään on se päivä kun rekka kaartaa pihaan johonkin aikaan ja koko perhe on taas koossa <3 Kunnes koittaa taas uusi sunnuntai ilta..
Lomia meidän perheessä arvostetaan todella korkealle ja se on aina odotetuinta aikaa. Saadaan olla yhdessä, tehdä ihan arkisiakin asioita perheenä. Voidaan reissata yhdessä. Mökkeillä. Tai ihan vaan viettää aikaa kotona, tehdä hyvää ruokaa, pelailla ja leikkiä. Siihenkään ei liikaa aikaa meillä aina ole. Seuraava loma on jo nurkan takana, pari viikkoa vielä :)
Aikoinaan asiasta mieheni kanssa keskusteltiin että mitä mieltä olen tämmöisestä työstä ja siitä että hän on pitkiä aikoja pois kotoa. En ole koskaan halunnut olla toisen unelmien tiellä, en tässäkään tapauksessa. Tosin sitä en voi kieltää ettenkö aika ajoin ajattele millaista meillä olisi jos mieheni tekisi toista työtä.... Elämä tällä hetkellä menee omalla painollaan, välillä on aallon pohjia ja välillä taas surffaillaan aallon päällä. Aika ajoin arki tuntuu raskaalta kun kaikesta on viikolla yksin vastuussa ja kaikki palaset saa itse kasata ja hallita jotta arki sujuisi mahdollisimman hyvin. Toisaalta taas on ylpeä itsestään että pärjää ja saa kaiken hoidettua. Kaikella on aina kääntöpuolensa :)
Suurin muutos on miulle ollut se että olen pakosta joutunut opettelemaan ruoantekoa :) Niin huvittavalta kuin se saattaakin kuulostaa. Mieheni on mestari ruoanlaittaja ja kotona ollessa aina ruoat valmistaakin. Näinä vuosina oon siis saanut kaivaa sisäisen kokin esiin :) Vaihtelevin menestyksin!
Meidän arki on erilaista. Se on haasteellista. Se on kiehtovaa. Se on antoisaa. Se on vaativaa. Se on meidän elämää, tässä ja nyt <3
Onko lukijoissa muita rekkamiesten vaimoja/avokkeja? Kokemuksia ja tuntemuksia olisi kiva jakaa "kohtalotovereiden" kanssa :)
Aurinkoista keskiviikkoa :)
*anna*
On sunnuntai ilta ja eteisessä odottaa taas musta kassi pakkaajaansa. Paperihommat on tehty jo. Petivaatteet taiteltu kassiin ja puhtaat vaatteet lajiteltu. Pala nousee kurkkuun kun ajattelenkin taas uutta viikkoa ja erossaoloa. Arkea yksin, ilman toista aikuista. Kiukuttaa, itkettää, kiristää ja puristaa. Samalla taas on hyvä mieli että on työtä, tänä päivänä kun se ei itsestäänselvyys ole. Lapset seisoo rivissä ja kysyy: "Isi taasko sie lähet? Milloin tuut taas kotiin? Miksi meet töihin?" Edessä on taas monetmonet puhelut ja viestit ja skype-hetket viikon aikana ennenkuin hän on taas kotona.
Koittaa maanantai aamu. Jokainen kömpii vuoteestaan kysyen "Eikö isi ole kotona?" Raahaudun keittiöön laittamaan aamukahvia ja lapsille aamupalaa. Siitä se viikko käynnistyy pikkuhiljaa :) Maanantai on usein se kurjin päivä kaikille. Silloin myös lapset useimmin ovat huonolla tuulella ja purkavat ikävää pois.
Tulee tiistai, keskiviikko ja torstai. Toistaen suht samaa kaavaa meidän arjessa. Eskaria, kerhoa, kaupassakäyntiä, leikkiä, kyläilyjä, kotihommia, mitä milloinkin. Perjantai aamuna herätään juhlan tuntuun kun tiedämme että tänään on se päivä kun rekka kaartaa pihaan johonkin aikaan ja koko perhe on taas koossa <3 Kunnes koittaa taas uusi sunnuntai ilta..
Lomia meidän perheessä arvostetaan todella korkealle ja se on aina odotetuinta aikaa. Saadaan olla yhdessä, tehdä ihan arkisiakin asioita perheenä. Voidaan reissata yhdessä. Mökkeillä. Tai ihan vaan viettää aikaa kotona, tehdä hyvää ruokaa, pelailla ja leikkiä. Siihenkään ei liikaa aikaa meillä aina ole. Seuraava loma on jo nurkan takana, pari viikkoa vielä :)
Aikoinaan asiasta mieheni kanssa keskusteltiin että mitä mieltä olen tämmöisestä työstä ja siitä että hän on pitkiä aikoja pois kotoa. En ole koskaan halunnut olla toisen unelmien tiellä, en tässäkään tapauksessa. Tosin sitä en voi kieltää ettenkö aika ajoin ajattele millaista meillä olisi jos mieheni tekisi toista työtä.... Elämä tällä hetkellä menee omalla painollaan, välillä on aallon pohjia ja välillä taas surffaillaan aallon päällä. Aika ajoin arki tuntuu raskaalta kun kaikesta on viikolla yksin vastuussa ja kaikki palaset saa itse kasata ja hallita jotta arki sujuisi mahdollisimman hyvin. Toisaalta taas on ylpeä itsestään että pärjää ja saa kaiken hoidettua. Kaikella on aina kääntöpuolensa :)
Suurin muutos on miulle ollut se että olen pakosta joutunut opettelemaan ruoantekoa :) Niin huvittavalta kuin se saattaakin kuulostaa. Mieheni on mestari ruoanlaittaja ja kotona ollessa aina ruoat valmistaakin. Näinä vuosina oon siis saanut kaivaa sisäisen kokin esiin :) Vaihtelevin menestyksin!
Meidän arki on erilaista. Se on haasteellista. Se on kiehtovaa. Se on antoisaa. Se on vaativaa. Se on meidän elämää, tässä ja nyt <3
Onko lukijoissa muita rekkamiesten vaimoja/avokkeja? Kokemuksia ja tuntemuksia olisi kiva jakaa "kohtalotovereiden" kanssa :)
Aurinkoista keskiviikkoa :)
*anna*
Kommentit
Lähetä kommentti