Lapsiperheen lemmikki.

                              

Myö ollaan allergista porukkaa, kenellä mitäkin. Jotkin allergiat kuitenkin rajottaa elämää sen verran että esimerkiksi mitä vaan lemmikkiä meille ei voi ottaa. Kissat ja koirat on ehdottomasti ei-listalla. Marsuja meillä oli ennen lapsia ja vielä esikoisen synnyttyäkin. Niistäkin jouduttiin luopumaan koska miulle kävi henkeen marsuille annettava kuiva heinä sekä purun pöly, purua kun piti olla aika paljon. Oli kurjaa luopua niistä koska kun ne hankittiin ni ne hankittiin ajatuksella että ne on meillä elämänsä loppuun asti.  

Vuosia kului eikä meillä ollu mitään lemmikkiä. Itellä kuitenkin oli aina olo että vielä haluan jotain kokeilla. Pari vuotta sitten joulun alla koin että kaikki lapset olivat sen verran isoja että heistä olisi jo auttamaan lemmikin hoidossa ja heistä se voisi olla kiva juttu. Niinpä alettiin miehen kanssa miettiä mikä olisi meille sopiva ja helppohoitoinen. Päätös oli pian tehty ja niin meille muutti tuolloin hamsteri nimeltä Luna. Niin ihana pieni karvapallero. 

                                                

Nyt tuosta hetkestä on kulunut tosiaan pari vuotta ja Luna meillä edelleen asustaa. Lapset ovat innoissaan auttaneet häkin siivouksessa, ruoan antamisessa ja veden vaihtamisessa. Kun Luna on lattialla niin lapsista on usein kiva rakentaa sille esimerkiksi legoista esteratoja tms. Hamsteri on ollu sopivan helppohoitoinen ja seurallinen lemmikki meille. Häkissä on puruja, mutta määrällisesti paljon vähemmän kuin marsuilla joten tää määrä ei miulla henkeen käy. Muitakaan oireita ei pahemmin ole kenellekään tullut. Käsienpesusta ollaan pyritty huolehtimaan aina kun Lunan kanssa lapset on puuhaillu jotta vaikka silmiin ei pääse ärsytystä tulemaan jos vaikka silmiä hieroo. 

Tällä hetkellä huomattavissa on vanhenemisen merkkejä rakkaassa lemmikissä. Turkki on vaalentunut paljon ja alkaa harventua. Ikää Lunalla on jo reilut 2,5v. Lasten kanssa ollaan puhuttu siitä että hamsterit eivät ole pitkäikäisiä ja minä päivänä vaan saattaa olla Lunan viimeinen päivä. Voi miten ahdistavalta tuntuukaan tietää että tuo päivä on koko ajan vaan lähempänä jolloin joudutaan hyvästelemään rakas karvapallero. Puheissa on myös ollu jo tulevaisuus ja se että tuleeko meille vielä Lunan jälkeen lemmikkiä. Siitä ei olla vielä varmoja. Tosin kaikilla on hyvät kokemukset näiltä vuosilta hamsterin suhteen joten ei voi tietää vaikka ottaisimme uuden hamsterin. Se jää nähtäväksi. Nyt vielä iloitaan meidän vanhuksesta ja yhteisistä hetkistä.

*anna*