Kirjeet joulupukille.

                              

Viikonloppuna meillä kirjoitettiin vihdoinkin kirjeet joulupukille. Monta monta viikkoa miulta on kyselty että "Äiti milloin kirjoitetaan joulupukille?!" Postiluukusta tipahtaneet lelulehtiset lisäsi intoa entisestään ja sovittiin lasten kanssa että viikonloppuna koittaa tuo suuri ja odotettu hetki. Perjantai iltana kokoonnuttiin kaikki kirjepapereiden ääreen ja kirjattiin miehen kanssa pienimpien toiveet listalle. Koululainen kirjoitti kirjeen jo aivan itse. Kuoret jokainen koristeli omalla tyylillään. 
Illalla laitettiin kirjeet piparin ja maitomukin kanssa tarjottimelle josta tonttu ne yön aikana löytäisi. Aamulla olikin kummastelemista kun kirjeet oli kuin olikin kadonnu ja piparista ja maidosta oli vain rippeet jäljellä. Kiireissään tontulta oli jäänyt rukkanenkin oven väliin 😉

                            

Miusta on niin ihanaa elää lasten kautta joulun alusaikaa ja hömpsöttää kaikkea pientäkin. Omasta lapsuudesta muistan ihanat perhejoulut ja kaikki touhut ennen joulua. Samankaltaisia, meidän perheen näköisiä muistoja halutaan myös omille lapsille luoda ja samalla niistä muodostuu vuosien saatossa perinteitä. 
Näistä kirjeiden kirjoitushetkistä on tullut jo vuosittainen perinne ja se on ensimmäinen jouluinen juttu mitä meillä marraskuun alussa touhutaan. Siitä alkaa aina mahdoton jännitys ja pohdinta että mitähän jouluaattona kukin saa! Jänniä aikoja. 

*anna*