Lightbox.

                               

Voihan lightbox. Ihmeen kauan sain taisteltua vastaan etten sitä ostanu mistään. Oonhan mie kauan niitä ihaillu millon missäkin ja ajatellu et kivahan semmonen olis. Mut sit taas oon miettiny et mitä jos kyllästynkin siihen nopeesti? Oisko semmonen varmasti meiän näkönen juttu? Ja pah, mitä vielä. Sorruin kuitenkin vaikka kuinka vahva yritin olla. Nyt meillä olkkarissa pimeneviä iltoja valaisee lightbox. No ja joo, onhan se nyt ihana ja hieno. Siitä ei pääse mihinkään. Ei siis kaduta että sen viimein ostin.

Ainut mikä tässä ostoksessa harmittaa on se etten pystyny vastustamaan kiusausta. Oon pidemmän aikaan pyrkiny tekemään vaan tarpeellisia ja järkiperäisiä hankintoja. Tää nyt ei varsinaisesti ollu noista kumpikaan. Mies yritti vakuutella että ostopäätös oli hyvä ja turha sitä on enää murehtia, totta sekin. It´s hard to be a nainen. Aina välillä.

                           

Ostin tuon lightboxin meiän viikonloppureissulla Tuurista. Siellä sen hinta oli aika alhainen. Jälkikäteen ajateltuna kerta sorruin tuon ostamaan niin olisin voinu ostaa noita useamman tai sitten tosta pienempiä versioita niin että olis saanu muihinkin huoneisiin laitettua. Lapsille ja keittiöön. Jälkiviisas on aina niin hyvä olla. Miten kiva tommonen oliskaan keittiössä ja siinä sitten aina jokin kiva viesti. Tää meillä nyt oleva yksilö on olkkarissa ja siellä sen paikka nyt tällä hetkellä kuuluukin olla. Tulevasta ei taas tiedä.

*anna*