Hyvä äiti?Huono äiti?

                               

Meille ei vieläkään tullu ne odotetut terveet päivät. Eilen aamulla herätessä olikin pienimmäinen aika pipinen ja kuumeinen. Syli oli ainut hyvä paikka. Hetimmiten tajusin että joko miun on jäätävä taas kotiin tai sitten voisin yrittää käyttää suunnitelmaa b ja soittaa mummolaan ja kysyä apua. Alkoi valtaisi pohtiminen ja kysymysten tulva omassa päässä: No entäs sitten jos mummo tulisi niin jäisikö toinenkin päiväkotilainen kotiin? Olenko huono äiti jos en ite jää kotiin? Miltä siitä lapsesta tuntuu joka menee päiväkotiin kun pikkusisko jäisikin kotiin mummon kanssa?

                          

Pian tein päätöksen käyttää suunnitelmaa b. Päätin myös että jos se onnistuu niin vain kipeä lapsi jää kotiin. Ja vaikka tein tuon päätöksen niin ei se itsestäänselvyys tai helppo ollu. Epäröin ja pelkäsin että tein väärin. Olinko huono äiti?! kysyin itseltäni. 
Osa noista ajatuksista ja tunnelmista hälveni kun näin millä innolla hoitoon lähtevä oli lähdössä kotoa. Ei siis hätää! Ja hyvillä mielin sinne jäikin touhuamaan kavereiden kanssa.

                            

Tää päivä meillä menee samalla lailla. Mummo on pientä toipilasta hoivaamassa meillä kotona. Tästä suunnitelmasta b keskusteltiin lasten mummon kanssa jo ennenkuin meidän uusi arki alkoi. Hän tarjoutui auttamaan tarpeen tullen kun siihen on tällä hetkellä kunnon mahdollisuus. Miusta on ollu ihana tietää että voin turvautua ja pyytää apua kun sitä tarvitaan. Eikä tää nyt tarkoita että oon joka hetki tukea ja apua pyytämässä. Tosin nyt tänä syksynä useammin kuin ennen koska on monta eri asiaa hoidettavana ja yksin arkea kun pyörittää niin ei vaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ehkäpä juuri näinä hetkinä oon myös kironnu miehen työn alimpiin maamutiin...Meiän elämä ❤

Tärkeintä miusta on kuitenkin että lapsilla on kaikki hyvin ja turvallinen syli tarjolla kun sitä tarviaa. Vaikka sitten sairastellessa se ei koko päivää olisikaan äiti tai isi. 

*anna*